tiistai 23. lokakuuta 2012

Virhe ja kuinka voit peittää jälkesi

Sain tuskaisen mustan Wurmini valmiiksi! Käsityön eteneminen on suoraan verrannollinen gradun etenemättömämyyteen. Mutta kuka sitä töiden jälkeen enää jaksaa muuta kuin neuloa ja katsoa Downton Abbeyn uusia jaksoja netistä. 

Tuon Wurmin kanssa kävi niin, että reunaa kääntäessäni tuli siihen ikävä ryppy. Jos lanka olisi ollut jotain muuta kuin mustaa, olisin varmaan purkanut ja tehnyt uusiksi. Nyt en jaksanut. Tuo ryppy sattui juuri silloin kun eniten kirosin lankavalintaani, tai tarkemmin sanoen värivalintaani. Päätin sitten virkata kukan peittämään virhettä. Nyt kun tänään otin pipon käyttöön, totesin, että pipo on oikeastaan kivampi kukan kanssa kuin ilman. Ilman kukkaa pipo on aika tylsä, tavallinen musta myssy. Kukka on virkattu kahdella erivärisellä jämälangalla kiinteistä silmukoista, reunassa on nirkko ja keskellä iso nappi. Ensin ajattelin ommella kukan kiinni myssyyn, mutta päädyin kiinnittämään kukkaan hakaneulan, joten voin tehdä useita erilaisia kukkia ja vaihdella niitä mielen mukaan.

On muuten hankalaa ottaa itsestään kuvia ja vielä vaikeampaa rajata kuva niin ettei naama näy. Ja haluan edelleen pitää blogiani niin ettei kukaan malleista tai minä itse olisi tunnistettavissa kuvista. Siitä johtuen tällainen ratkaisu, jossa myssy ei näy kokonaan. Kuten kuvista näkyy, tämä Wurm on tiukempi kuin aikaisempi, joka on ehkä turhankin suuri.



sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Oranssit peuransarvet

Viimein kuvia peuransarvilapasista valmiina. En taida koskaan kyllästyä tuohon oranssiin väriin. Enkä keltaiseen tai punaiseen. Nämä kun eivät olleet itselle neulotut, niin ehkä voisin ostaa Tampereen messuilta jonkin ihanan oranssin huivilangan. Aurinkoisia värejä on sitten kiva neuloa kun muuten on synkkää. 




keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Innostus

Vietin viime viikonlopun kotonakotona Etelä-Pohjanmaalla. Neuloin tuskastuttavaa mustaa Wurmiani, mutta en ilmeisesti ollut liian epätoivoinen, koska kahdeksanvuotias siskontyttöni innostui kokeilemaan taas neulomista. Lupasin laittaa kuvan tuloksesta tänne blogiini. 





Kuva on lauantai-illalta, sunnuntaina työ oli jo huimasti pidemmällä ja taidot karttuivat samaa vauhtia. Aluksi tein hankalaksi koetut kerroksen ensimmäisen ja viimeisen silmukan, mutta sunnuntaina aamupäivällä nekin onnistuivat.

Lupasin hankkia Tampereen messuilta ikiomat puikot ja raita-lankaa.

Kyllä täti on ylpeä!